Jätä mullekin! -blogissa (ja etenkin sen kommenttiboksissa) käytiin tässä kuussa vilkasta keskustelua siitä, millä tavoin ihminen arvostelee toista tämän kulutustottumusten perusteella eli kaupan kassalla. Keskustelu muistutti mieleeni toissavuonna luonnostelemani blogipostauksen siitä, mitä ostaessani minua alkaa hävettää.

Häpeäostokset top 5:

5. Pakasteranskalaiset
Kaikkien valmisruokien tärkkelyspitoinen äiti ja opiskelijoiden ystävä (vaikka tuoreet perunat tulisivat paljon halvemmaksi, muistuttaa siellä nyt joku). Onneksi pakasteranskalaishäpeää voi lieventää ostamalla samalla tuoreita tomaatteja, avokadoja ja salaattia. Pakasteranduja ei edes saa luomuna.

4. Kuukautissuojat 
En osaa selittää miksi, mutta kuukautissuojen ostaminen hävettää minua joka kerta. Joudun aina tsemppaamaan itseäni kassajonossa, jotta kehtaisin läväyttää ne hihnalle juoksematta karkuun. Tähän voisi kirjoittaa selitykseksi jonkun feministisen teorian siitä, miten yhteiskunta tekee naisena olemisesta automaattisesti häpeämisen arvoisen asian tai ratkaisuksi argumentin siitä, kuinka kuukautissuojien pitäisi olla ilmaisia kaikille naisille (niin muuten pitäisikin), mutta ei tämä nyt niin iso asia ole, että jaksaisin kirjoittaa tähän mitään sellaista.

3. Ketsuppi
Vihaan - siis vihaan - ostaa ketsuppia, koska en oikeasti käytä sitä koskaan. Ketsupissa ei ole mitään pahaa, mutta minua nolottaa ostaa sitä, koska en osta sitä koskaan omaan käyttööni. Kaupan käytävillä tekisi mieli huudella kaikille että "TÄMÄ EI SITTEN TULE MULLE". (Samaan tapaan kun erään ystäväni teki mieli huutaa kimppakämpässä aina sääriä epiloidessaan että "TÄMÄ ÄÄNI EI SITTEN TULE VIBRAATTORISTA".)

2. Kondomit
Pelkään hulluna, että joudun joskus ostamaan kondomeja tutulta Siwan myyjältä. (Mikä perkele siinä on, että niinkin järkevä ostos kuin kondomi nolottaa aikuista ihmistä? Jeminakin kirjoitti aiheesta aiemmin tässä kuussa.) Kaikkein pahinta on, jos joutuu samalla reissulla ostamaan jotakin, joka on helppo ymmärtää väärin, kuten vartalovoidetta, energiajuomaa tai vaikka kurkun.

1. Sipsit + suklaa
Ylivoimaisesti kaikkein pahin häpeä tulee ostoksesta, joka koostuu perunalastujen ja suklaan yhdistelmästä. Voiko huonommin enää syödä? Häpeä saattaa johtua myös siitä, että tiedän survovani ne naamaani yhtä aikaa (koska ne ovat parhaimmillaan niin). Leikittelen ajatuksella, että kertoisin kassalle olevani menossa bileisiin ja ostavani herkut viemisiksi. Ihan kuin sitä kiinnostaisi. (Joskus myös suunnittelen valehtelevani, että minulla on sukulaislapsia kylässä, sillä lapset saavat kyllä herkutella. Them lucky bastards.)

Olen tässä viime aikoina alkanut vahvasti epäillä, että nyt eletään oikeasti vuotta 2006. Kaikki merkit ovat ilmassa:

• Huomaan yhtäkkiä olevani samassa osa-aikaisessa työpaikassa kuin kahdeksan vuotta sitten. Lohduttaudun sillä, että jos Kaliforniassa tarjoilija tarkoittaa näyttelijää, ehkä Helsingissä posliininmyyjä tarkoittaa toimittajaa?

• Olen taas/edelleen opiskelija. Opiskeleminen on mukavaa, mutta kun kerran valmistuttuaan lähtee Unicafésta ovet paukkuen keskisormet pystyssä (kaikki, jotka ovat valmistuneet, tietävät kyllä mitä tarkoitan), on paluu sinne katkeransuloinen. Ja mentävä on, koska muuhun ei ole rahaa.

• Minulla on edelleen IRC-galleriaprofiili. Erona vuoteen 2006 on se, että silloin siellä tuli vielä käytyä, kun kaikkivoipaa Facebookia ei ollut. Olen joskus miettinyt, miksen ole vielä poistanut profiilia. Ehkä toivon, että Galtsu tekee uuden tulemisen? Kun Facebook ja Tinder ja Whatsapp räjähtävät, Galtsu seisoo ylpeänä alkukantaisella some-vuorenhuipullaan? Ja pitää MySpacea kädestä kiinni?

• Löysin itseni viime perjantaina Beefin tanssilattialta hytkymästä Puff Daddyn tahtiin, ja lauantaina Mustan Härän tanssilattialta Bomfunk MC's:n soidessa. Whaaaaaat. Ehkä nyt onkin vuosi 2000?

• Beyoncé on edelleen maailman kovin artisti. Siis aika on oikeasti pysähtynyt. (Tosin tässä tapauksessa minä en valita yhtään.)

Onneksi on kuitenkin joitakin asioita, jotka ovat muuttuneet sitten vuoden 2006. Puhelimellani esimerkiksi pystyy nykyään tekemään tosi paljon asioita, jotka eivät liity tekstaamiseen tai soittamiseen. Itse asiassa puhelimella tulee tehtyä pääasiassa asioita, jotka eivät liity tekstaamiseen tai soittamiseen. (Ja yksi niistä on spider-pasianssi. Siinä mielessä vuosi voisi olla vaikka 1998. Huoh, kaikkeen sitä aikaansa tuhlaa, kun pitäisi tehdä lopputyötä.)

Benedict Cumberbatch ja Dennis Quaid, molemmat tuiki tärkeissä korvankaivuuhommissa. 

Muita marjoja:
Iisa Pykäri ja Joey Tribbiani
Vain elämää ja Beverly Hills 90210
Luke Gamble ja Davo Isotaaki

Kuvat: Onestyleideas ja ET Online. 

*Liikaa: 4-8 jaksoa päivässä

• Tunnet vastustamatonta tarvetta pukeutua liian tiukkoihin kynähameisiin ja cocktailmekkoihin, jotka sopisivat oikeasti lakitoimistoa paremmin gaalaillallisille ja extremely faboulouseihin taidegallerian avajaisiin

• Päiväunelmoit Gabriel Machtin kravatin korjaamisesta

• Sinun on ihan pakko päästä New Yorkiin, muttei mihinkään kivoihin paikkoihin, vaan toimistorakennuksiin ja niiden hisseihin, joissa haluat vain seisoskella paikallasi tärkeännäköinen mappi kädessä ja morottaa tyyppejä nyökkäilemällä viileästi

• Päiväunelmoit siitä, että Patrick J. Adams veisi sinua ritsillä (=tarakka teille ei-tampereenmielisille) pitkin Manhattania

• Tunnet silmitöntä kateutta ja epäreiluutta siitä, että sinä et muista ulkoa kaikkea, mitä olet elämässäsi lukenut (koska sinulla ihan helposti voisi olla se taito, se on varmasti yleisempää kuin luullaan)

• Päiväunelmoit siitä, että saisit upottaa sormesi Meghan Marklen hiuksiin (ja pakaroihin)

• Ymmärrät, että Harvard on ainoa oikea koulu maailmassa ja sinun on pakko saada niiden verkkarit

Anteeksi Netflix, että uhkasin viimeksi tulla läpsimään.

Miksi pussilakanan kanssa tulee aina vain yksi tyynyliina, vaikka kaikilla yli 12-vuotiailla ihmisillä on sängyssään yleensä kaksi tyynyä?

Miksi jotkut miehet kasvattavat parran, mutteivät viiksiä?

Miksei kaikkien jogurttien mukana tule lusikkaa? Mutta joidenkin mukana tulee?

Miksi Netflixissä on vain kaksi kautta Suitsia, vaikka niitä on tehty kolme? Ja miksi sieltä puuttuu myös Breaking Badin kahdeksan viimeistä jaksoa? Haluaako Netflix, että minä menen sinne läpsimään niitä?

Miksi hehkulampuista on arviolta noin yhdeksäätoista erilaista variaatiota niin, että onnistuu aina ostamaan väärän?

Sitä minä vaan mietin.

Löysin Lönnrotinkadun kierrätyskeskuksesta toissapäivänä tavaran, joka räjäytti tajuntani tarpeettomuudellaan, mutta jonka tunsin valtavaa tarvetta ostaa. Tulin sitten sen vanavedessä ajatelleeksi muita random tavaroita, mitä kodistani löytyy, ja joita ilman en enää tulisi toimeen: 

+1 eli mistä kaikki alkoi: nahkainen suojakotelo kengänpohjallisille. Koska, siis kamoon, missä muualla pohjallisia oikein voisi pitää? En tajua.

1. Omalla nimellä varustettu kuksa. Muistoksi Lapin reissusta ja uskottavaksi jatkojallujen ryystämisvälineeksi.

2. Pillikotelo, joka sisältää iloisen värikkäitä pillejä enemmän kuin yhden ihmisen elinaikana ehtii käyttää (minullahan on näitä muuten kaksi). Koska kun kerran opettelet juomaan kaiken (esim. jatkojallut nimikkokuksasta) pillillä, et enää pysty olemaan ilman. And that's okay.

3. Saksalainen, 40-lukulainen keksinpursottajavehjes (josta puuttuu elintärkeitä osia). Koska mit dieser Backpresse macht das Backen Freude!

4. Pikku Kakkos -jääkaappimagneettisetti. Koska magneetit nyt vaan ovat järkeviä, Pikku Kakkonen hyvä ohjelma, ja koska entinen kämppis jätti ne tyhmänä muuttokuormastaan eikä koskaan saa niitä takaisin (cue evil laughter). 

5. Hologrammisusikuoret (vai susihologrammikuoret?) kännykkään. Koska ne ovat yksinkertaisesti MAHTAVAT ja tekevät minut onnelliseksi (kiitos Masa, en osaisi enää elää ilman näitä).

Oi Hesburgerin bonuskortti, minä rakastan sinua.

Rakastan sinua, sillä en pidä McDonald'sista.

Rakastan sinua, sillä suosikkini - juustoateria - on lähes aina kanssasi edullisempi.

Rakastan sinua, sillä olet pelastanut opiskelijabudjetin riivaaman krapulapäivän jos toisenkin yllättävällä bonussaldollasi. 

Rakastan sinua siitä huolimatta, että minua hävettää, kun joku näkee sinun pilkistävän plussakorttini alta, tai kun vahingossa käytän sinua ykkösbonuskortin sijasta.

Kiitos, Hesburgerin bonuskortti. Olet minulle tärkeä.

Olen kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä, mutten ole onnistunut kitkemään "sanavarastostani" muutamia kuvaavia äänitehosteita, jotka tuntuvat sopivan minua paremmin 8-vuotiaan pojan suuhun. Tässä ne ovat:

Kuukausittain käytössä olevat äänitehosteet:

"Ffiiuuuu plumpsis" (Vintiöt-tv-sarja, Tervasaaren kesäteatteri- eli jatimatikkisketsi)
Käyttötapa: Kun heittää ihan mitä hyvänsä (kuvaannollistakin) pois, esim. banaaninkuoret, pahviroskat, toivo

Viikoittain käytössä olevat äänitehosteet:

"Ding ding ding" (BioLuvil-mainos, Laura Malmivaara)
Käyttötapa: Kun jollain on paljon lapsia tai mitä hyvänsä esineitä (ja niitä voi tulla aina lisää), esim. koirat, pallot, urheilumitalit

Päivittäin käytössä olevat äänitehosteet:

"Pprrhgghhhcchhh" (räjähdysääni) (kyllä, tämä on valitsemani kirjoitusasu räjähdykselle)
Käyttötapa: Kun tekee fistbumpin (eli käytännössä aina kun tervehtii/onnittelee/kiittää jotakin ihmistä tai onnistuu jossakin)

"Tidii..dii...dii" (Onnenpyörä, rosvosektori)
Käyttötapa: Aina, kun joku asia on epäreilu tai tilanne muuten huonosti, tai puheeksi tulee Janne Porkka (yllättävän usein)

Tammikuu loppuu tänään. Luojan kiitos. Se on maailman pisin kuukausi. Joka kerta. Tammikuu kestää laskelmieni mukaan keskimäärin kuudesta kahteentoista viikkoa. Joka kerta. MIKSI?

1. Pikkujoulujen, viikonlopun, jouluaaton, joulupäivän, tapaninpäivän, viikonlopun, uudenvuoden, viikonlopun ja loppiaisen kinkeröinnin aiheuttama kanuuna on (syystäkin) pidempi, tuskallisempi ja monipuolisempi kuin normaalisti. Tavallinen darrasunnuntaikin kestää yleensä ainakin puolitoista päivää – entä darrakuukausi sitten?

2. Kaikki Facebook- ja Instagram-kaverisi ovat Thaimaassa tai Meksikossa tai jossakin vaihtoehtoisessa paratiisissa (ei esim. Forssa) ja spämmäävät jatkuvasti feedisi täyteen tämänkaltaista verenpainetta nostattavaa propagandamatskua:

3. Kaikki "oikean" elämän kaverisi ovat tipattomalla tammikuulla tai jollain muulla yhtä naurettavalla vuodenvaihteen inspiroimalla itsensähuijausdieetillä, eivätkä koskaan suostu tekemään kanssasi mitään. Lisäksi he spämmäävät somefeedisi Thaimaan-kuvien väliin sopivia perkeleellisiä ”Onpa mukava herätä ilman darraa/sokeria/gluteenia” -valheita.

+1. Joulukuu on pirun lyhyt kuukausi, koska se loppuu n. 20.12. Tämän päivämäärän ja tammikuun alun väliin jäävät päivät lilluvat eräänlaisessa epätilassa l. aikatyhjiössä, jota ei oikeasti ole olemassa ja jolloin aikaa ei lasketa. Kun tammikuu alkaa, se tuntuu sitten kolmenekymmeneneyksine päivineen vähintään puolet pidemmältä. Ja kaiken lisäksi sitä ihan vittuillakseen seuraa se naurettavan lyhyt helmikuu. Saatana.

Lilyssä on tällä viikolla menossa ihailuhaaste. Haasteeseen osallistujien on tarkoitus postata kuva ihailemastaan ihmisestä ja kertoa, miksi tätä ihailee. 

Minä ihailen jokaista ihmistä...

• ...joka on synnyttänyt tai aikoo synnyttää, koska that friggin scares the shit out of me

• ...joka on koskaan saanut yhtään rahaa säästöön, koska en kertakaikkiaan ymmärrä, miten se on mahdollista

• ...joka oikeasti kykenee syömään kalaa kolme kertaa viikossa, koska itse en pysty siihen en sitten millään (ehkä aika kulkee minun kohdallani jotenkin nopeammin?)

• ...joka osaa soittaa useamman biisin jotakin soitinta ilman nuotteja, koska no se nyt vaan on vaikeaa (etenkin jos on huono)

Lisäksi ihailen Beyoncéta, Armi Toivasta, Joseph Gordon-Levittiä, koulukaveriani Kaisaa ja Mustaa Barbaaria heidän lahjakkuutensa, ahkeruutensa, sinnikyytensä ja ultimaalisen cooliutensa vuoksi.

Mutta ihan kaikista eniten ihailen isääni, joka on aina tukenut minua kaikessa, mitä olen ikinä keksinyt tehdä (vaikka se olisi ihan typerää), lohduttanut kömpelösti hankalina hetkinä (vaikken aina olisi osannut edes pyytää), kertonut arvostavansa minua ihmisenä (vaikka harvoin olen muistanut sanoa hänelle samaa) sekä kasvattanut kolme upeaa tytärtä (tai no tämä yksi nyt on vähän tällainen) ja neljä mahtavaa lastenlasta. 

Ihana Iisa Pykäri ja melkein yhtä ihana Joey Tribbiani.

 Kuvat: Iisan Facebook-sivu ja Sequence of sequins

Niin. Topatut peppupikkarit ovat nyt alennuksessa. Kolme euroa (sis. pakarat). Mutta muistattehan, että Amerikassa kaikki on suurempaa - myös peppupikkarit. Jussayin. 

Katsoin Breaking Badin kaikki jaksot vajaassa viikossa. Projektin loppuun saattaminen käynnisti elämässäni alati laajenevan televisiotyhjiön, jota ryhdyin eilen täyttämään suosikkisarjoillani 90-luvulta. Muistatteko nämä?

1. Kuuma piiri (The Commish 1990-1995)
Kuuma piiri (jota kotona kutsuttiin muuten varsin humoristillisesti Piimäkuuriksi) oli draamakomedia symppiksestä, paksusta amerikanitalialaisesta jeparista, joka nappasi roistoja nokkeluudellaan, koska ei jaksanut juosta niiden perässä. Tällaista ei televisiossa yksinkertaisesti enää näe.

2. Aikahyppy (Quantum Leap 1989-1993)
Olen muistaakseni kirjoittanut Quantum Leapista aiemminkin, koska se oli maailman mahtavin sarja. Siis tyyppi, joka matkustaa ajassa, mutta ei omana itsenään (joskus jopa vastakkaisen sukupuolen edustajana, tsihihihihi), ja korjaa vääryyksiä hologrammirobotin avustuksella. Toistan: hologrammirobotin. Mikä voisi mennä tällaisessa konseptissa vikaan?

3. Isojen poikien leikit (Boy Meets World 1993-2000)
Suomenkielisestä nimestään huolimatta tämä ohjelma ei ole erootillissävytteinen opetusohjelma, vaan varsin sujuvasti toimiva after school -sitcom. TOPANGAAAAA! Oikeasti ohjelma oli varmaan melkoista kuraa, mutta se tuli televisiosta arkisin kello 15.05 ja minä olin kotona. Se riitti.

4. Kullannuppu (Blossom 1991-1995)
Kun Blossomia alettiin lähettää suomalaisesta televisiosta, muistan, että minulle tuli ensi kertaa olo, että nyt on Suomessakin Ameriikan meininkiä. Ja se oli ilmeisesti hyvä juttu?

5. Lisa - unelmien nainen (Weird Science 1994-1998)
Okei, Quantum Leapissa oli hologrammi. Mutta tässä sarjassa on robottihenki, joka on nainen! Ja huippu, umpihäiriintynyt tunnari. (Ja umpiälytön suomennos, joka toisinaan esiintyy myös muodossa Lisa ja pojat.)

+1. Villi Pohjola (Northern Exposure 1990-1995)
"Newyorkilainen lääkäri muuttaa Alaskaan" voisi olla tosi huonon romcomin lähtökohta. Tässä ysärisarjassa oli kuitenkin kaikki kohdallaan, sillä naispääosaa näytteli Janine Turner eli ihana Maggie, joka oli 90-lukua parhaimmillaan. Musta, lyhyt tukka ja hurmaava kauneuspilkku (jollaisen piirtämistä minäkin harjoittelin useasti, siinä onnistumatta). 

Älä unohda näitä: The Cosby Show (1984-1992), Pimeyden sydän (Profiler 1996-2000), Hulluna sinuun (Mad About You 1992-1999) ja Koti kuntoon (Home Improvement 1991-1999). 

(Kunniamaininnat tietenkin myös Twin Peaksille, Viiden jutulle, My So-Called Lifelle, 90210:lle ja Melrose Placelle, mutta ne kuuluvat johonkin elämäni suurimmat rakkaudet -listaukseen eivätkä tähän freak paradeen.)

Suomessa julkaistaan useita aikakauslehtiä, joiden nimet eivät ole suomenkielisiä. Ryhdyin tuossa aikani kuluksi miettimään, millaisia julkaisut olisivat, jos niiden nimet käännettäisin suoraan suomeksi. Voilà:

Kansallinen Maantiede (National Geographic)
Sosialistinen, sotahistoriallissävytteinen julkaisu, jonka sisältö koostuu hyvin pitkälti eri valtauksien aikojen karttapiirroksista sekä spekulaatioreportaaseista siitä, mikä olisi voinut mennä toisin.

Kuva (Image)
Nimensä mukaisesti Kuva-lehti julkaisee yksinomaan visuaalista sisältöä journalistisen sisällön jäädessä täysin paitsioon. Erityisen kiinnostava on vuodenvaihteen selfie-teemanumero.

Kunnia (Gloria)
Kansallisen Maantieteen (ks. yllä) kevyempi sisarjulkaisu, joka keskittyy suomalaisiin sotasankareihin ja heidän saavutuksiinsa. Lehdellä on omia teemajulkaisuja kuten Kunnian kodit ja Kunnian ruoka ja viini, jotka käsittelevät monipuolisesti ja inspiroivasti sodan ajan sisustusta ja ruokakulttuuria.

Puoli (Demi)
Eksentrinen taidelehti, joka kosiskelee tiedostavaa älymystö-yleisöä julkaisemalla kuvista ja teksteistä vain puolet. Supersuositussa kesänumerossa mallit on vaatetettu vain puoliksi.

Kosmopoliitti (Cosmopolitan)
Mobiilisovelluksiin, pelifirmoihin, kahvihifistelyyn, reppureissaukseen, luksuskonjakkeihin, kestävään kehitykseen, hydrauliikkaan ja globalisaatioon kattavasti kantaaottava kansainvälisille markkinoille pyrkivä uusjuppijulkaisu.

Huijari (Hustler)
Rikoslehti Alibin neljännesvuosittain ilmestyvä sisarlehti, joka kertoo taitavimpien rikollisten tarinoita raa'alla, mutta koskettavalla tavalla. Päätoimittajana toimii Lauri Johansson.

Katselin joululomalla televisiosta Hauskoja kotivideoita siskontyttäreni kanssa ja aloin miettiä, millaisen kuvan ne antavat melkein nelivuotiaalle elämästä. Jos Hauskoja kotivideoita olisi uskominen, pätisivät elämässä seuraavanlaiset säännöt:

Älä koskaan jätä lautasta pöydälle. Ennen pitkää siihen upottaa naamansa joku nukahtamispisteessä oleva mukula. Sama pätee avoimiin vessanpönttöihin ja em. mukuloiden takamuksiin.

Tyyppi, joka keksi että kaikilla synttäreillä pitää olla piñata, on sadisti, joka haluaa, että kaikkia isiä potkitaan munille ja lapsia muksitaan naamaan. Jos näet piñatan, juokse. Tosi kauas. Pari metriä ei riitä millään.

Vältä uima-altaita. Siellä käy aina huonosti. Liukastut juostessasi, hyppäät ohi vedestä tai jäät uimahousuistasi epähuomiossa killumaan jostakin terävästä reunasta.

Jumppapallot ovat saatanasta. Pysy kaukana niistä.

Älä koskaan aja pyörää, mönkijää, golfautoa tai laske suksilla, pulkalla, lumilaudalla tai luistele, skeittaa tai tanssi, sillä vääjäämättä tulee käymään niin, että kapsahdat puuhun, heität voltin, lyöt nuppisi johonkin tai päädyt turvallesi lätäkköön.

Trampoliinit ovat myös saatanasta.

Tanssilattia on tirkistelijöiden paratiisi. Joltakulta putoaa aina housut.

Varo eläimiä (paitsi kissoja), sillä ne tulevat ennen pitkää puremaan (tai nokkimaan) sinua, sylkemään päällesi, nuolemaan naamaasi tai rynkyttämään sinun tai viattomien lastesi selkää.

Hanki kissa. Siitä riittää loputtomasti hupia.

Jos haluat tehdä joululomastasi (tai arjestasi) asteen verran riemukkaampaa, suosittelen kääntämään älypuhelimesta langattoman internetin päälle. Kulje kaupungilla vehje taskussa ja kaiva se aina välillä esiin. Näet kaikki langattomat verkot, joiden kantoalueella puhelimesi on. Ja kuten ennenkin olemme tällä palstalla keskustelleet, nimen keksiminen asioille (kuten langattomalle netille, pubivisajoukkueelle tai blogille) on niin hermojaraastavaa puuhaa, että killeritimantteja on pakko syntyä useammin kuin harvoin.

Tässä parhaat näkemäni langattomat verkot:

humppakuutio
Siellä, missä on tämän niminen langaton verkko, on varmasti aina hauskaa. Ja kurkkuvoileipiä! Ajattelen, että humppakuutioon on pakko kuulua ainakin kaksi kurkkuvoileipää. That just makes sense.

A
Fiksua. Tämä on varmasti aina listassa ensimmäisenä - ja tosi helppo muistaa. "A-ryhmä" veisi homman jo ihan liian pitkälle. 

83947057261729111064820861937241
...ja muut vastaavat. Edellisen vastakohta. "Hei minkä niminen teidän w-lan on tässä?" Älä edes kysy.

dioisthelord
No, Diohan on herra. Tai sillee. (insert Dio-käsi)

neitsytverkko
Tämä on kiva selittää esimerkiksi anopille tai työkaverille tai varhaisteini-ikäiselle sukulaiselle. Minusta melkein kaikki, missä on sana neitsyt, on hauskaa. (Tiedän, olen huumorintajultani 12-vuotias poika.)

PASKA WLAN
Yleensähän se on kuitenkin paska. Tämä on siis paitsi kuvaava, myös huvittava, ja helppo muistaa. Myös kiva selittää em. henkilötyyppien edustajille.

apinakivi
Mikä se on?? Haluan tietää! Minun on PAKKO saada tietää!!!

Pretty Woman ja Beauty and the Briefcase:

Kuvat: eventbrite.com ja imdb.com

Joulumieleen kuuluu 5 tasa-arvoista komponenttia: huono omatunto, kiire, valitus, pettymys ja nokittelu. Kun onnistuu saavuttamaan kaikissa kärkitason, on joulumieli taattu. Näin se tapahtuu:

Kiire
Mene jonnekin, missä on ruuhkaa. Joulunalusaikana mikä tahansa liike käy, mutta vain kauppojen aukioloaikana (Tiimarin konkurssiloppuunmyynti on erityisen hyvä tärppi). Vaihtoehtoisesti voit kokeilla myös joukkoliikennettä arkisin työpäivän päätteeksi. Asetu jonoon, naputa kenkää ja huokaile mahdollisimman kovaan ääneen.

Valitus
Toista edellinen kohta. Lyöttäydy keskusteluun vierustoverin kanssa tai kilauta kaverille. Ihmettele kovaan ääneen sitä, miten samaan paikkaan voi tunkea yhtä aikaa näin paljon porukkaa. Pidä huoli, että kyynärpääsi ovat kaiken aikaa mahdollisimman leveällä. "Onhan se nyt kumma! Vaikka on joulu!"

Huono omatunto
Et ole ostanut vielä lahjoja? Ei riitä. Huonoon omatuntoon saa lisävivahdetta sillä, ettei ole juonut tarpeeksi glögiä, vaikka sesonki on kohta ohi. Glögistä pitävä saavuttaa optimaalisen huonon omantunnon tason miettimällä, miten valtavasti sitä glögiä on tullut ryystettyä, kun kuitenkin lorauttaa siihen aina tuplat jallua. 

Pettymys
Julista kaikille, ettet aio ostaa yhtään joululahjaa. Liity Facebook-ryhmään, joka julistaa tätä sanomaa. Osta sitten kuitenkin kaikille jotakin. Ja juhlakonvehdit koko porukalle.

Nokittelu
Tappele kavereiden kanssa siitä, kenellä on pisin matka joulunviettoon, humalaisimmat serkut tai surkeimmat lahjanantajavanhemmat. Kinastelkaa siitä, kuka tykkää jouluruoasta kaikkein vähiten ja kenen kotona on kaikkein kylmintä. Tee kaikkesi, että voitat.

Lopuksi laita tuplat jallua glögimukiin. Kaikki on ihan hyvin.

Vilkas pikkujoulukausi on sattuneesta syystä aiheuttanut särkylääkkeenkäytössäni huomattavan piikin. Olen varsin kiitollinen universumille toimivista särkylääkkeistä. Siksi halusinkin kunnioittaa keksintöä sille (ja pikkujoulukaudelle) sopivalla tavalla - eli tietenkin suunnittelemalla särkylääke-remaket muutamista elokuvista:

A Lot Like Panadol
Draamakomedia pariskunnasta, joka osallistuu tieteelliseen kokeeseen, jossa heille annetaan placebolääkettä.

Taru Buranan Herrasta
Jännityselokuva omistushaluisesta apteekkarista, jolla on ylisuojelevainen ote yrityksensä särkylääkkeisiin, ja tämän vihollisesta, lyhytkasvuisesta miehestä, jonka päätä särkee julmetusti koko ajan.

Parasetamoli ja Tunteet
Jane Austenin kirjaan perustuva epookkidraama perheestä, jonka tyttäret kamppailevat särkylääkeaddiktion ja sen aiheuttamien sivuvaikutusten kanssa perheen rikkaan isän kuoltua.

Ibumax, Actually
Kuudentoista lontoolaissinkun elämät kietoutuvat odottamattomalla, mutta romantillisella tavalla yhteen kaupungin viimeisen särkylääkepaketin ympärille. Hyvän mielen pikkujouluelokuva. 

Kuvat: imdb.com ja aftpharm.com, mad Photoshop skillz by yours truly.

Moniin pikkujouluihin täytyy tuoda pieni lahja. Jotakin edullista, tai jotakin, mitä kotoa löytyy. Lahjan pitäisi olla jotakin sellaista, joka soveltuu kenelle tahansa, sillä harvoin osaa arvata, kenelle se päätyy.

Yleensä jengi kuitenkin ostaa ihan *ttu mitä vaan. Siksi ohjeet.

(Okei, tiedän, tämä tulee vähän myöhässä, sillä moni on jo ehtinyt tehdä vääriä pikkujoululahjavalintoja. Te, jotka olette virheenne jo tehneet, voitte printata nämä ohjeet ensi vuodelle.)

Älä osta:

• markiisinpesunestettä (siis mitä se edes on? En tiedä, mutta sain sitä pullollisen Irjalan omakotiyhdistyksen pikkujouluissa vuonna 2001, enkä arvostanut)

• Scorpiota tai muuta miesten voimakasta hajustetta (oikeasti. Lahjan saaja on tosi paljon todennäköisemmin nainen, koska.. ööö no pikkujoulut, naiset, you know. Sukupuolisidonnaiset lahjat: buu ja Irjalan omakotiyhdistyksen pikkujoululahjat: buu, ja sori iskä, että sait Scorpiota sitten joululahjaksi 2002)

• vaaleanpunaista pörrökaulaliinaa (jos se lahjansaaja sattuu sitten kuitenkin, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, olemaan mies, kuten silloiselle poikaystävälleni kävi Irjalan omakotiyhdistyksen pikkujouluissa vuonna 2002. Ks. myös edellinen kohta. Not cool)

• hedelmiä (vaikka olisi kuinka kiire, lähikaupasta löytyy varmasti jotakin kivempaa kuin kuppainen appelsiinipussi, 1,29 €, ja vaikka todisteita löytyisikin, en koskaan myönnä, että ostin sellaisen Irjalan omakotiyhdistyksen pikkujouluihin)

Osta:

• alkoholia (sopii lähes kaikille)

• suklaata (sopii kaikille niille, joille alkoholi ei sovi)