Helvetissä auringonkin tiellä on koko ajan pilvi. Muttei kokonaan, vaan sillä tavalla vittumaisesti, että näkee, mikä sieltä pilkottaa.
Luulit varmaan, että kesällä ei korpea mikään? Korpeaapas. Olen kerännyt sellaisia asioita kauniiden kesäpäivien aikana puhelimeni muistiinpanoihin, kun en ole viitsinyt valittaa. Kun kävin muistiinpanot läpi, tajusin, että ne kuvailevat varmasti sitä, millaista helvetissä on.
Olen varma, että helvetti on paikka, jossa on käsienkuivaimia, jotka puhaltavat liian kuumaa ilmaa vauhdilla, jolla kaksivuotias puhaltaa synttärikynttilänsä. Jos et ole koskaan nähnyt kaksivuotiaan puhaltavan, voin kertoa että voimakkuus on suunnilleen tätä luokkaa: phuh.
Helvetin ravintolassa tarjoillaan annoksia, joissa on aina liian vähän kastiketta tai majoneesia. Eikä sitä saa lisää. Voissa ei ole siellä yhtään suolaa, ja pakkasaltaasta ovat Kingis-minttupuffetjäätelöt aina loppu.
Sen kylpyhuoneissa on suihkut, joista tulee vettä niin harvassa ja niin huonolla paineella, että suuttimen alla kastuu vain, jos tamppaa siinä edestakaisin. Lämpötilan säätely on lainattu maallisesta helvetistä eli Brittein saarilta, jossa kuuma ja kylmä vesi tulevat täysin keskiaikaisesti eri vääntimistä, eikä lämpötilaa saa millään sopivaksi.
Helvetissä musiikkia kuunnellaan tehokkaiden äänentoistolaitteiden sijaan matkapuhelimien ja läppärien omista kaiuttimista, ja joka toinen biisi on Nopsajalkaa.
Kun helvetissä lakataan kynnet, on kynsilakkapullo aina lähes tyhjä. Mutta ei tarpeeksi tyhjä. Juuri sen verran täynnä, että lakan kuvittelee vielä riittävän kaikkiin kynsiin. Mutta se ei koskaan riitä.
Helvetti on paikka, jossa pikkuhousut ovat aina hiukan liian pieniä, juomalasien reunat säröillä ja kännykän näytön valosäätö juuttunut himmeimmälle.
